Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2020

Tapahtuma. 7.10.2020 Yhden planeetan ruokavalio

Miten jakaisimme ruokavaramme? – Kestävyyttä, ympäristökasvatusta ja ekopsykologiaa

Rooman Klubin Suomen yhdistys ja Tulevaisuuden tutkimuksen seura järjestivät 7.10.2020 webinaarin aiheesta “Yhden planeetan ruokavalio”. Keskustelua alustivat planetaarisen ruokavaliosuosituksen osalta prof. emerita Sirpa Kurppa sekä globaalin ruokahuollon osalta johtaja Riitta Wahlström Sirene-yhdistyksestä. Paikalla oli noin 30 osallistujaa. Alustuksista virisi vilkas keskustelu ja aiheesta esitettiin puhujille paljon kysymyksiä. Alla voit lukea tilaisuuden alustusten tiivistelmät.

Sirpa Kurpan alustus

Lähtötilanne

Suomalainen kuluttaa 3,6 maapallon verran vuodessa.

Ruoantuotannon tehokkuuden lisääntyminen ei ole kulkenut käsi kädessä elintarvikejärjestelmän tehokkuuden kanssa. Elintarvikkeiden hävikki ja -jätemäärät ovat lisääntyneet. Hintojen lasku on johtanut huonontuneeseen ruokavalioon, mikä on terveydellinen rasite. Samalla ympäristön pilaantuminen kiihtyy.

Aliravittujen määrä kasvoi 777 miljoonasta (2015) 815 miljoonaan (2016). Kaksi miljardia ihmistä kärsii hivenaineiden ja vitamiinien puutteesta, ja ylipainoisia on lähes saman verran.

44% maailman maista kamppailee samanaikaisesti sekä aliravitsemuksen että liikalihavuuden kanssa. Tänä vuonna on menetetty 5,4 miljoonaa hehtaaria viljelykelpoista maata.

Planetaarinen ruokavalio

EAT-Lancet komissio julkaisi Lancetissa vuonna 2019 näkemyksensä ruokavaliosta, joka mahdollistaisi kymmenen miljardin ihmisen ruokkimisen terveellisesti ja ympäristöä kunnioittaen. Planetaarisessa ruokavaliossa kasviksia on 50%, täysjyväviljaa n. 20%, kasviperäisiä proteiineja n. 15% ja eläinperäisiä proteiineja n. 5% päivässä.

Tällä hetkellä kaikkialla muualla maailmassa paitsi Etelä-Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa punaisen lihan ja kananmunien kulutus ylittää planetaarisen ruokavalion suosituksen. Siipikarjan, maitotuotteiden, kalatuotteiden, vihannesten, hedelmien, palkokasvien, viljatuotteiden ja pähkinöiden osalta jäädään melkein kaikkialla alle suositusten.

Suomessa syödään lisättyä sokeria kolme-nelinkertaisesti Lancetin suositukseen verrattuna, viljoja vähemmän. Palkokasveissa ei päästä lähellekään 7% suositusta. Naudan osuus suomalaisessa ruokavaliossa on kahdeksankertainen suositukseen verrattuna. Suomessa proteiinista n. 75% saadaan eläinperäisistä lähteistä. Kalapainotteisessa ruokavaliossakin ilmastovaikutukset laskevat n. kolmanneksen verrattuna tavalliseen suomalaiseen ruokavalioon.

Ruokahävikki

Tällä hetkellä 45% on juureksista ja tubereista menee hävikkiin, kalasta ja merenelävistä osuus on 35% ja viljoista 30%. Suurin osa hävikistä muodostuu tuotannossa ja vähittäiskaupassa ja kokonaishävikki on samansuuntainen ympäri maailmaa (125-295 kg henkilöä kohti). Länsimaissa kuluttajien osuus hävikin muodostuksesta on isompi kuin muualla, n. kolmasosa.

Planetaarisen ruokavalion vaikutukset

Lancetin analyysin mukaan ilmastonmuutoksen kohdalla pääsee melkein kaikilla tulevaisuusskenaarioilla kestävälle pohjalle pelkällä ruokavaliomuutoksella planetaariseen ruokavalioon. Fosforin, typen ja biodiversiteetin osalta tilanne on tällä hetkellä niin kriittinen, että riittävän muutoksen aikaansaaminen vaatii perustavanlaatuisia muutoksia tuotannossa, hävikin vähentämisessä sekä ruokavaliomuutoksen.

Planetaarisen ruokavalion eräs iso haaste on sen taloudellinen vaikutus. Suositellun ruokavalion hinta suhteessa päivittäisiin tuloihin on mahdoton maailman köyhille, sillä sen noudattaminen vaatisi 100% tai yli heidän päivittäisistä tuloistaan.

Riitta Wahlströmin alustus

Globaali ruokaturva

Maaperän kemikalisoituminen aiheuttaa pölyttäjien häviämistä. Naudanlihan tehotuotanto on yksi merkittävimpiä maaperän käytön, vedenkäytön ja kemikalisoitumisen aiheuttajia. Lisäksi geenimuunnellun soijan tuotanto ja siihen liittyvä metsien hakkaaminen ovat tuhoisia trendejä.

Ruoantuotanto on niin pitkälle suurten pörssiyhtiöiden käsissä, että ratkaisut ovat niiden käsissä myös. Esimerkiksi metsittäminen on keskeinen ratkaisu ruokaturvaan, sillä rannikkometsät suojelevat sisempänä maalla olevia viljelyksiä ja metsittäminen vähentää kuivuutta. Myös jatkuva kasvatus ja metsien suojelu edistävät ruokaturvaa, sillä ne parantavat luonnon monimuotoisuutta ja maaperän rikastumista.

Yksilövalinnoissa lihankulutusta tulisi vähentää. Yritykset voivat tarjota tähän ratkaisuna erityisesti erilaisia teknologisia innovaatioita, jotka matkivat lihatuotteita.

Maaperän kemikalisoitumista tulisi vähentää ja ehkäistä luomuviljelyllä sekä omavaraisviljelyllä. Luomun lisäksi viljelypuolen hyviä käytäntöjä ovat mm. agroekologia ja kumppanuusviljely, joissa otetaan huomioon sosiaalinen vastuu.

Kuten yhden planeetan ruokavalion mallissa, ruokaturva liittyy myös terveyteen! Moderni ruokavalio kuormittaa elimistöjämme myös kemiallisesti, aiemmin mainittujen lisäksi.

Ruokaturvan systeemitason muutos vaatii uudenlaisia arvomaailmoja, talouspolitiikan periaatteita ja fokuksia. Peltometsämaanviljely on esimerkki tällaisesta ajattelusta. Tupakanviljely vaikuttaa myös maailmanlaajuiseen ruokaturvaan, koska se vaatii suuren viljelyalan, joka on pois ruoantuotannosta.

Siemenet ovat elintärkeitä ruokaturvan takaamisessa. Tällä hetkellä ne ovat suuryhtiöiden hallussa. Kansalaisjärjestöt ovat tehneet paljon töitä edistääkseen pienviljelijöiden oikeuksia siemeniin. Monokulttuurista viljelytapaa pitäisi muuttaa: tässä auttaisivat omavaraistilojen lisäys jne. On tärkeää huomata, että paremmat toimintatavat ovat jo olemassa! Olisi hyvä myös perehtyä alkuperäiskansojen valtavaan perimätietoon erilaisista ruokakasveista.

Summa summarum: ruokaturvan edistäminen vaatii globaalin siirtymän vegaaniseen ruokavalioon, samalla ratkaisun avaimet ovat suuryhtiöillä.